torstai 3. helmikuuta 2011

Arjen murusia

Koko alkuvuosi on mennyt kauhealla vauhdilla väsymyksen ja flunssan kourissa. Kaikki kiva on jäänyt vähemmälle, työt ja kotiaskareet ehkä juuri ja juuri tullut hoidettua. Kamalasti on suunnitelmia, ehkä ne joskus vielä tulee toteutettua.

Nola-koiran vointi näyttää hitusen huonommalta, välillä sillä on ruokahaluttomuutta, ehkä sitä närästää. Pääasiassa se onneksi on vielä oma vilkas itsensä. Yksi haaveeni on, että se vielä näkisi yhden kesän ja pääsisi uimaan. Ja syksyn, jotta se voisi vielä ylpeänä noutaa sorsia.












Kuvat ovat sieltä täältä noukittu. Yksi joulunajalta, yksi eiliseltä ja loput siltä väliltä.

2 kommenttia:

  1. Ohhoh, nyt tuli vastaan ensimmäinen Nola-koira :)

    VastaaPoista
  2. No ei ole meillekään ennen toista Nolaa vastaan tullut. Meillä tuo Nola-nimi syntyi, kun Nokkela piti lyhentää käytännöllisempään pituuteen.

    VastaaPoista